Motivaatio ihan jossain muualla kuin koulunkäynnissä tai blogin kirjoittamisessa. Tuntuu että nyt ei kiinnosta pätkääkään, ainakaan tämä blogin puoli. On tapahtunut sika paljon hyviä -ja huonoja asioita joista en jaksa tänne kirjoittaa sen kummemmin, kaikki selviää aikanaan. (Jos selviää.) Tämä viikko on ollut sekavin kaikista, oon kokenut varmaan kaikki mahdolliset tunnetilat mitä ihminen voivaan kokea ja koittanut olla iloinen, vaikka se ei aina ole edes mahdollista. Meillä oli uinti, johon en osallistunut, oon ollut armottomassa flunssassa, saanut suht. hyviä numeroita koulusta, tehnyt esitelmiä melkeen joka aineesta, valvonut tosi myöhään koulu aamuina, nukkunut joka aamu bussissa, juonut enemmän kahvia kuin pitäisi ja sekoittanut pään niin monilla ajatuksilla. ONNEKSI enään n. 2 viikkoa koulua, sitten vapaus. Kiitos. Oon totaalisesti uupunut ja loman tarpeessa. (Kaveripostaus siirtyy taas, jos ette tajua miksi, lukekaa uudelleen viimeinen lause.) Olin tänään juhlimassa mun serkun 5-vuotis synttäreitä ja kaivoin kameran esille ensimmäistä kertaa viikon tauon jälkeen, tässä tulos :)
Voisin päivittää nopeesti kuulumisia, koulu vie mun ajan totaalisesti. Pakko alkaa parantaan, pari päivää sitten sain matikan kokeesta puhtaan nelosen.. Alkaa ottamaan koville nämä viimeiset päivät ylä-astetta. Viikko on mennyt suunnitellessa kevät juhla esitystä, hengaillessa ja opiskellessa hygienia passia. Ja tositosi huonoilla yöunilla! Taas vaihtui banneri, älkää tuomitko mua. Muutenkin ois hirveen kiva, jos saisin kommentteja enemmän, voisin miettiä tosissaan sitä ylläripostausta jos saisin ehdotuksia enemmän kun sen yhden. Huomenna Heidi tulee meille yöksi ja lauantaina laitetaan mun mopoon akku paikoilleen, ehkä pääsen jopa tien päälle. Who knows.
Vaikka kaikki on ihan sika hyvin, multa puuttuu jotain. Nimittäin rakkaus. En tarkoita mitään perheeltä saatua rakkautta. Vaan sitä ihan oikeaa tunnetta, jossa joku toinen saa mun sydämmen pomppimaan joka puolelle ja että mun mahanpohjassa on se tunne kun edes puhun sille. Joskus ahdistaa tosi paljon edes ajatus siitä, että olisin parisuhteessa, rakastunut oikein kunnolla tai jonkun iki oma. Kai mä kammoan sitoutumista tai oikeastaan liian vakavaa ''keskustelua'' jonkun toisen ihmisen kanssa. Koitan selvittää mun pään ennen kesää, toivottavasti saan sen tapahtuun mahdollisimman pian. Oon menettänyt elämäni aikana ihmisen/ihmisiä, joita rakastin, sen jälkeen mun on ollut vaikeaa edes ihastua, ennkun ajattelen sata kertaa sitä ''entä jos se ei pidä musta, entä jos kaikki on turhaa ja tuhlaan aikaa''. Toivon vaan, että joku edes tajuaa tästä pätkästä jotain.
Oon myös onnellinen, koska ajattelen sitä, että 1kk päästä päätän peruskoulun ja alotan kaiken ihan uudestaan. Uusi koulu, tuntemattomia ihmisiä, jännitävää! Ainakin mulle, tuppukylän tytölle, joka on kasvatettu neljän seinän sisällä ja tehnyt kaikkea typerää mitä kadun koko sydämmestäni. Ja vielä tositosi jänskää, 11905 sivun katselua! Ehkä pientä jollekkin, mutta oon onnellinen jo siitä, että jotain kiinnostaa käydä katsomassa mun blogia. Lukijoitakin on kohta 60, mikä on mulle jo paljon. Voisin varmaan keksiä jotain hauskaa kohta tänne, kunhan saan vaikkapa 60-70 lukijaa täyteen? Oisko kellään kiinnostusta auttaa mua keksimään tänne jotain? Videoa? What ever U want! Mutta pidemmittä puheitta, mä jätän nyt tän rauhaan, toivon tosi paljon, että joku jaksaa lukea tän kokonaan, vähän uutta multa kirjoittaa koko postaus täyteen koska kuvat on vähissä. Damn, ootte parhaita♥
