Avautumista ja Boyce Avenueta.

Vaikka kaikki on ihan sika hyvin, multa puuttuu jotain. Nimittäin rakkaus. En tarkoita mitään perheeltä saatua rakkautta. Vaan sitä ihan oikeaa tunnetta, jossa joku toinen saa mun sydämmen pomppimaan joka puolelle ja että mun mahanpohjassa on se tunne kun edes puhun sille. Joskus ahdistaa tosi paljon edes ajatus siitä, että olisin parisuhteessa, rakastunut oikein kunnolla tai jonkun iki oma. Kai mä kammoan sitoutumista tai oikeastaan liian vakavaa ''keskustelua'' jonkun toisen ihmisen kanssa. Koitan selvittää mun pään ennen kesää, toivottavasti saan sen tapahtuun mahdollisimman pian. Oon menettänyt elämäni aikana ihmisen/ihmisiä, joita rakastin, sen jälkeen mun on ollut vaikeaa edes ihastua, ennkun ajattelen sata kertaa sitä ''entä jos se ei pidä musta, entä jos kaikki on turhaa ja tuhlaan aikaa''. Toivon vaan, että joku edes tajuaa tästä pätkästä jotain.

Oon myös onnellinen, koska ajattelen sitä, että 1kk päästä päätän peruskoulun ja alotan kaiken ihan uudestaan. Uusi koulu, tuntemattomia ihmisiä, jännitävää! Ainakin mulle, tuppukylän tytölle, joka on kasvatettu neljän seinän sisällä ja tehnyt kaikkea typerää mitä kadun koko sydämmestäni. Ja vielä tositosi jänskää, 11905 sivun katselua! Ehkä pientä jollekkin, mutta oon onnellinen jo siitä, että jotain kiinnostaa käydä katsomassa mun blogia. Lukijoitakin on kohta 60, mikä on mulle jo paljon. Voisin varmaan keksiä jotain hauskaa kohta tänne, kunhan saan vaikkapa 60-70 lukijaa täyteen? Oisko kellään kiinnostusta auttaa mua keksimään tänne jotain? Videoa? What ever U want! Mutta pidemmittä puheitta, mä jätän nyt tän rauhaan, toivon tosi paljon, että joku jaksaa lukea tän kokonaan, vähän uutta multa kirjoittaa koko postaus täyteen koska kuvat on vähissä. Damn, ootte parhaita ♥